Taistelukala Larry

Klooriamiinit ja akvaario

 

HUOM 19.10.2013: Tämä sivu sisältää osin vanhentunutta tietoa ja linkkejä. Klooriamiinin haitallisuus ei ole kuitenkaan vähentynyt, joten alla on edelleen suurimmaksi osaksi hyödyllistä tietoa. Päivitys on tulossa jossakin vaiheessa.

Seuraavassa kerrotaan klooriamiineista ja niiden vaarallisuudesta akvaariokaloille. Kunkin kappaleen yhteydessä on ilmoitettu linkit niille sivuille, joilta tietoa on kerätty.

Mikä klooriamiini?

Suomessa moni vesilaitos käyttää klooriamiinia talousveden puhdistamiseen. Klooriamiineissa kloori on sidottu ammoniakkiin, eikä vedessä ole suuria määriä vapaata klooria, joka on erityisen myrkyllistä kaloille. Klooriamiinit eivät ole yksi yksittäinen aine, vaan joukko aineita, joissa kloorin ja ammoniakin suhde vaihtelee. Tavallisimpia ovat mono-, di- ja triklooriamiini. Monoklooriamiini on se tavallisin aine, jota talousvedestä löytyy. Seuraavassa puhutaan klooriamiineista ja suurin osa asioista pitänee paikkansa riippumatta klooriamiinin muodosta.

Tässä käsitellyt mono-, di- ja triklooriamiinit sekoitetaan joskus kloramiiniin, ehkä siksi että sekin on englanniksi "chloramine". Kloramiinilla tarkoitetaan kuitenkin yleensä kloramiini T:tä tai kloramiini B:tä, jotka ovat aivan eri aineita. Nekin sisältävät toki sidottua klooria, mutta eivät ole vedenpuhdistuksen tuotteita samalla tavalla kuin mono-, di- ja triklooriamiini. Kloramiineja ei käsitellä tässä lainkaan.

Miksi klooriamiineista pitäisi välittää?

Vapaa kloori tuhoaa kalojen kiduksia ja on erittäin myrkyllistä kaloille. Klooriamiini ei ole niin haitallinen kiduksille, mutta se menee kidusten läpi kalan verenkiertoon. Siellä se sitoutuu veren hemoglobiiniin ja syrjäyttää hapen. Näin kalan koko elimistö joutuu hapenpuutteeseen.

Tähän äärimmäisen vakavaan tilanteeseen johtava mekanismi on osin samankaltainen kuin kalojen nitriittimyrkytyksessä ja ihmisen häkämyrkytyksessä. Jos klooriamiinin pitoisuus vedessä on riittävän suuri, se saattaa tappaa yhden tai useamman kalan välittömästi. Vaikka pitoisuus ei riittäisikään tappamaan kalaa välittömästi, aiheuttaa se silti todennäköisesti merkittävää haittaa pitkällä tähtäimellä. Jatkuvasta myrkytystilasta kärsivät kalat ovat alttiimpia myös muille myrkytyksille ja kalataudeille.

http://www.aquariumpharm.com/articles/chloramine.asp

Miksi klooriamiineja käytetään hanavedessä?

Talousveden tulisi olla puhdasta, toisin sanoen siinä ei saisi olla bakteereita yms. Klooriamiineja pidetään ihmiselle turvallisempina kuin aiemmin käytettyä vapaata klooria.

Mistä tiedän, onko hanavedessäni klooriamiineja?

Klooriamiineja käytetään aika yleisesti talousveden puhdistamisessa. Oma vesilaitoksesi osaa varmaan kertoa siitä, onko vedessä klooriamiineja ja kuinka suuria pitoisuuksia. Pitoisuus vaihtelee vesijohtoverkon eri kohdissa, sillä osa klooriamiineista voi ehtiä hajota putkistossa.

Helsingin vesilaitoksen edustaja kertoi Aqua-Web -foorumissa kesällä 2003, että veteen lisätään 0.35 + 0.17 mg/l klooria ja ammoniakkia, joista muodostuu monoklooriamiinia (klooriamiinien tavallisin muoto talousvedessä). Klooripitoisuudet kylmän veden aikaan eri näytteenottopaikoissa olivat vuonna 2003 välillä 0.05-0.35 mg/l.

http://www.aqua-web.org/forum/viewtopic.php?t=12969

Kuinka paljon klooriamiinia kalat sietävät?

Klooriamiinit ovat kaloille myrkyllisiä ja siten niiden pitoisuuden akvaariovedessä olisi paras olla mahdollisimman alhainen.

Myrkyllisyyttä voidaan mitata LC50-arvolla. Se kertoo aineen sellaisen pitoisuuden vedessä, joka riittää tappamaan puolet (50%) kaloista. PAN Pesticides -tietokannan mukaan klooriamiinien LC50-arvo on kalalajista riippuen 86 - 6800 ug/l, eli 0.086-6.8 mg/l. Tutkittujen lajien joukossa ei ole montaa varsinaista akvaariokalaa, mutta esimerkiksi kultakalalle sieltä löytyy LC50-arvoksi 0.55 mg/l. LC-50-arvon tulkinta vaatii rinnalleen tietoa myös altistusajasta, sillä mitä pidempään kalat altistetaan myrkylle, sitä useampi kala yleensä kuolee. Kultakalojen kohdalla altistusaika näyttäisi tavallisimmin olleen 1-4 vuorokautta.

Sanallisesti ilmaistuna PAN Pesticides -tietokanta määrittelee klooriamiinin useimpien kalalajien kohdalla seuraavasti: "Highly Toxic" (erittäin myrkyllinen) tai "Very Highly Toxic" (erittäin erittäin myrkyllinen). Kyseessä on siis kalojen kannalta merkittävä myrkky.

http://www.pesticideinfo.org/Detail_Chemical.jsp?Rec_Id=AQ5760
http://www.pesticideinfo.org/List_AquireAcuteSum.jsp?Rec_Id=AQ5760&Taxa_Group=Fish
http://www.pesticideinfo.org/List_AquireAll.jsp?Rec_Id=AQ5760&Taxa_Group=Fish

Eli jos helsinkiläinen valuttaa akvaarioonsa hanavettä, jonka klooriamiinipitoisuus on jopa 0.35 mg/l, ollaan jo käytännössä lähes kultakalan LC50-arvossa. Akvaariossa myrkyllisen aineen pitoisuuden tulisi tietenkin olla mahdollisimman kaukana LC50-arvosta, joka kuvaa vain tappavaa myrkyllisyyttä!

Edellä on kuvattu akuutti myrkyllisyys, eli äärimmäisen vakava (=tappava) asia. Kalat kuitenkin ilmeisesti vaistoavat vaaran jo pienemmissä pitoisuuksissa. Kanadan viranomaisten klooriamiineja käsittelevässä raportissa esimerkiksi sanotaan, että eräät lohikalat välttivät pitoisuuksia (0.05-0.11 mg/l) jotka olivat Helsingin veden pienimpien arvojen paikkeilla.

http://www.ec.gc.ca/substances/ese/eng/psap/final/chloramines.cfm

Varmasti turvallisesta klooriamiinien pitoisuudesta tuntuu olevan vaikea löytää tietoa. Yhden lähteen mukaan amerikkalaisviranomaiset ovat määrittäneet seuraavaa 1980-luvulla:

"The U.S. EPA criteria document for freshwater aquatic organisms states that the total residual chlorine concentration should not exceed 11-19 micrograms per liter. (EPA, 1986)"

http://www.portaec.net/library/pollution/observations_on_the_chemistry.html

Edellisen mukaan siis tulisi pyrkiä pitoisuuteen, joka on luokkaa 11-19 ug/l, eli 0.011 - 0.019 mg/l. Tämä on selvästi alle esimerkiksi Helsingin talousveden pitoisuuksien. En ole onnistunut tarkistamaan EPA:n alkuperäislähdettä, joten tämän suosituksen paikkansapitävyys jää toistaiseksi epävarmaksi.

Merivesiakvaarioiden kohdalla tilanne ei ole yhtään parempi. Reefkeeping-Magazinessa on hyvä johdatus aiheeseen. Siinä olevan taulukon perusteella eräät äyriäiset kestävät klooriamiineja ja niiden johdannaisaineita erittäin huonosti (pitoisuus alle 0.005 mg/l tappaa 50% 2-4 vrk:n aikana). Mielenkiintoinen mutta ikävä huomio on myös se, että kun seuranta-aikaa pidennetään, LC50-arvo putoaa aika pieneksi. Esimerkiksi eräillä katkoilla (amphipodit) LC50-arvo on 0.6 mg/l kun seuranta-aika on 2-4 päivää, mutta putoaa kovin pieneksi (lajista riippuen 0.043 mg/l tai 0.13 mg/l) jos katkoja seurataan 168 tuntia (eli yhden viikon ajan!).

http://www.reefkeeping.com/issues/2003-11/rhf/feature/

Kloramiini on määritelty ympäristömyrkyksi esimerkiksi Kanadassa. Eräät tutkijat ovat sitä mieltä, että sen käyttö aiheuttaa liian suuria riskejä vesielämälle.

http://www.sfu.ca/mediapr/news_releases/archives/news02090202.html

Miten voin mitata klooriamiinien pitoisuuden akvaariovedessäni?

Klooriamiineja suoraan mittaavia testejä voi olla hankala löytää. Veden klooripitoisuuden voi mitata esimerkiksi Seran valmistamalla testillä (http://www.sera.de). Jos veden puhdistamiseen käytetään klooriamiineja, lienee suurin osa (ellei kaikki) hana- tai akvaarioveden kloori peräisin klooriamiineista. Siten klooripitoisuuden avulla voi päätellä klooriamiinipitoisuuden. Tarkan klooriamiinipitoisuuden määrittäminen voi kuitenkin olla jokseenkin turhaa. Jos sitä vesilaitoksella veteen lisätään, on sitä todennäköisesti hanavedessäkin kaloille haitallinen määrä ja asia tulisi ottaa huomioon akvaarioon vettä lisättäessä.

Yksi käyttökelpoinen keino on soittaa paikalliselle vesilaitoksella ja kysyä arviota siitä, millainen klooriamiinipitoisuus on kyseisellä asuinalueella. Koska klooriamiinit ovat hyvin pysyviä yhdisteitä, pitoisuus akvaariovedessä on sitä lähempänä hanaveden pitoisuutta mitä runsaammin vettä vaihtaa (ellei klooriamiineja vedestä erikseen poisteta). Jos vettä vaihdetaan merkittävä määrä (esimerkiksi 50-90%) viikoittain ja jos klooriamiineille ei tehdä mitään vedenvaihtojen yhteydessä, akvaarioveden ja hanaveden klooriamiinipitoisuus lienevät lähes samat.

Kuinka viranomaiset ja vesilaitokset suhtautuvat klooriamiineihin akvaarioissa?

Amerikkalainen EPA (US Environmental Protection Agency) kehoittaa poistamaan klooriamiinien jäämät vedestä ennen kuin sitä käytetään kaloille.

"Chloramines can also be deadly to fish. The residuals can damage the gill tissues, enter the red blood cells, and cause an acute blood disorder. Chloramine residuals should be removed from the water prior to the water contacting any fish. As such, fish hobbyists should be notified, along with pet stores and aquarium supply establishments."

http://www.epa.gov/safewater/mdbp/alternative_disinfectants_guidance.pdf

Amerikkalainen vesiviranomainen Massachusetts Water Resources Authority kehoittaa poistamaan klooriamiinit vedestä ennen kuin sitä käytetään akvaarioissa tai kalalammikoissa.

"Chloramines must be removed from water before it is used in aquariums or fish ponds."

http://www.mwra.state.ma.us/04water/html/qual5ph.htm

Miten klooriamiinit saa pois akvaariovedestä?

Vapaa kloori haihtuu vedestä muutamien päivien aikana. Klooriamiinit puolestaan ovat paljon pysyvämpi harmi. Eräässä kokeessa pidettiin avoimessa lasissa vettä. Kului 11 päivää siihen, että klooripitoisuus putosi noin kymmenesosaan alkuperäisestä (0.33 mg/l -> 0.03 mg/l).

http://www.aqua-web.org/forum/viewtopic.php?t=12969

Kyseessä on siis aine, joka ei poistu itsekseen akvaariovedestä kovin helposti. Jos hanavedessä on merkittävä määrä klooriamiinia, se tulisi poistaa muilla keinoin. Käytettävissä on lähinnä kaksi keinoa:

  • Klooriamiinin voi poistaa erilaisten suodattimien avulla, mutta se vaatii erityisosaamista ja -tekniikkaa.
  • Helpompi keino on käyttää sellaista vedenparannusainetta, joka vaikuttaa vapaan kloorin lisäksi myös klooriamiineihin. Vedenparannusaine rikkoo kloorin ja ammoniakin välisen sidoksen ja poistaa siten klooriamiinit.

Vedenparannusaineen lisäämisen jälkeen vaara ei kuitenkaan ole vielä ohi, sillä sekä vapaa kloori että ammoniakki ovat kaloille haitallisia. Vedenparannusaine onneksi sitoo kloorin, mutta ammoniakki on vielä jäljellä. Happamassa vedessä suurin osa ammoniakista on vähemmän haitallisessa muodossa (ammoniumina). Mitä emäksisempää vesi on, sitä vaarallisempaa vedessä oleva ammoniakki on kaloille. Kypsässä akvaariossa ammoniakki muuttuu suhteellisen nopeasti vähemmän vaaralliseksi nitriitiksi ja edelleen turvallisemmaksi nitraatiksi. On kuitenkin huomattava, että tämä ei tapahdu silmänräpäyksessä vaan tuntien tai jopa päivien aikana. Siten jokainen sellainen vedenvaihto, jonka tuloksena akvaarioon tulee iso määrä klooriamiinia ja sen jälkituotteina ammoniakkia tai nitriittiä, voi rasittaa kaloja merkittävästi (tai pahimmassa tapauksessa tappaa niitä).

Tuore akvaario, jossa bakteerikanta ei vielä ole kypsä muuttamaan ammoniakkia ripeästi nitriitiksi ja edelleen nitraatiksi, on erityisen altis näille haitoille. Vaikka tuoreen veden luulisi olevan erinomaista kaloille, akvaarioon saattaa tulla myrkyllisiä määriä klooriamiinia, ammoniakkia tai nitriittiä liiallisten vedenvaihtojen vuoksi.

Akvaristi joutuu valitsemaan kahdesta pahasta pienemmän:

  • jos ei käytä vedenparannusainetta, kalat altistuvat klooriamiinimyrkytykselle jatkuvasti
  • jos käyttää klooriamiinit hajoittavaa vedenparannusainetta, kalat altistuvat vedenvaihtojen jälkeisen 1-3 vuorokauden aikana ammoniakki- ja/tai nitriittimyrkytykselle

Koska ensimmäinen toimintapa altistaa kalat jatkuvalle myrkytystilalle, on vedenparannusaineen käyttö kuitenkin ilmeisesti turvallisempi tapa hoitaa akvaariota. Turvallisinta olisi poistaa klooriamiinit vedestä jo ennen sen laskemista akvaarioon. Mitä herkempiä kaloja tai muita eliöitä akvaariossa pidetään, sitä tarkemmin täytyy asiaan suhtautua.

Esimerkiksi Tetra mainostaa Aquasafe-aineensa vaikuttavan sekä klooriin että kloramiineihin. Lisäksi ainakin mainostavat aineen sitovan myös klooriamiinien hajoamisessa syntyvän ammoniakin.

Päivitys 10.11.2013: Vedenparannusaineita ja niiden kyky poistaa klooriamiini

AinePoistaa klooriamiininLähde
Tetra AquaSafeKyllähttp://www.tetra.net/de/de/tropische-fische/pflege/wasserpflege/tetra-aquasafe
Sera AquatanEi tietoa (tiedoissa mainitaan vain kloori)http://www.sera.de/en/products/in_category/water-conditioning-and-maintenance-383/product/sera-aquatan.html
Waterlife HaloexKyllähttp://www.waterlife.co.uk/waterlife/haloex.htm

Huom: koska klooriamiinia ei käytetä kaikissa maissa vesijohtoveden puhdistukseen, voi vedenparannusaineiden koostumus vaihdella alueittain. Tarkista siis asia pakkausselosteesta ennen aineen ostamista.

Täytyykö nyt lopettaa veden vaihtaminen?

Ei tietenkään. Akvaarion vettä saa ja pitää vaihtaa, muuten kaikenlaiset mm. kalojen aineenvaihdunnan seurauksena syntyvät aineet kertyvät akvaarioon ja tekevät kalojen olon tukalaksi. Vaikka suodattimet muuttavat vettä paremmaksi poistamalla vedestä monia haitallisia aineita, ne eivät kykene pitämään vettä pitkiä aikoja kaloille sopivana. Esimerkiksi typpikierron lopputuotteena syntyvälle nitraatille suodattimet eivät yleensä tee mitään. Tämä koskee kaikkia tavanomaisia sisä- ja ulkosuodattimia (mukaan lukien mattosuodattimet).

Vanhoissa akvaariokirjoissa suositellaan jopa hyvin vähäisiä vedenvaihtoja (esimerkiksi kerran kuukaudessa). Nykytietämyksen valossa tämä ei kuitenkaan yleensä riitä pitämään vettä riittävän hyvänlaatuisena. Uudemmissa suosituksissa vettä suositellaan vaihdettavan jopa 50-90% viikoittain. Jos vettä vaihdetaan tällaisella tahdilla, klooriamiinien merkitys voi korostua, sillä niiden pitoisuus akvaariovedessä on samaa luokkaa kuin hanavedessä. Klooriamiinit eivät yksinkertaisesti ehdi poistua luonnollista tietä (hajoamalla klooriksi ja ammoniakiksi). Ne tulisi poistaa muilla tavoin, eli joko vedenparannusaineella tai erityissuodatuksella. Samalla tulisi huolehtia siitä, että klooriamiinien hajoamisen tuotteena syntyvien ammoniakin ja nitriitin pitoisuudet eivät rasita kaloja kohtuuttomasti.

Vedenvaihdoille on mahdotonta antaa hyvin yksiselitteistä ja parasta suositusta. Asiaan vaikuttavat niin monet asiat, muun muassa seuraavat:

  • kalaston koko (mitä enemmän ja mitä suurempia kaloja, sitä enemmän jätteitä kalasto tuottaa)
  • kasvillisuus (kasvit kykenevät sitomaan osan jätteistä)
  • klooriamiinien määrä hanavedessä (vaihtelee runsaasti jopa yhden kaupungin sisällä)
  • akvaarion suodatuskyky (kypsässä akvaariossa suodattimessa ja erilaisilla pinnoilla elävä bakteerikanta poistaa ammoniakin ja nitriitin vedestä nopeammin).

Jos vettä vaihtaa liian vähän, erilaiset aineenvaihduntatuotteet kertyvät veteen. Veden nitraattipitoisuutta voi käyttää karkeana mittarina tällaisesta kertymisestä, erityisesti akvaariossa, jossa on vain vähän kasveja. Runsaskasvisessa akvaariossa kasvit sitovat osan nitraatista, mutta eivät kaikkia muita haitallisia aineita. Jos vettä vaihtaa liikaa ja jos hanavedessä on merkittävä määrä klooriamiineja, altistuvat kalat joko liian suurelle klooriamiinipitoisuudelle (kun ei käytetä vedenparannusainetta) tai ajoittaisille korkeille ammoniakki- ja nitriittipitoisuuksille (kun käytetään vedenparannusainetta). Tässä tulisi löytää jonkinlainen järkevä tasapaino. Runsaasti vedenvaihtoja tekevä akvaarioharrastaja on yleensä tunnollinen ja välittää aidosti kaloistaan. Tällöin tavoitteena voi olla esimerkiksi se, että nitraattipitoisuus pidetään mahdollisimman alhaisena (esimerkiksi selvästi alle 25 mg/l). Nitraatti ei kuitenkaan ole läheskään yhtä vaarallinen aine kuin klooriamiinit, joten hyvästä tavoitteesta huolimatta seurauksena saattaa olla enemmän kärsimystä kaloille.

Yleisenä ohjeena voi sanoa, että vettä kannattaa vaihtaa mieluiten usein ja pieniä määriä kerralla.

Lopuksi

Klooriamiinit ovat merkittävä tekijä, kun ajatellaan akvaariokalojen ja muiden akvaarion elävien hyvinvointia. Siksi niihin kannattaa suhtautua vakavasti ja pohtia niiden osuutta oman akvaarion hoitorutiineissa. Erityisen tarkkana täytyy olla herkkien kalojen ja muiden eliöiden suhteen ja lisäksi kaikissa tuoreissa (alle 3 kuukauden ikäisissä) akvaarioissa.

Kannattaa myös luonnollisesti aivan ensin selvittää se, lisääkö oma vesilaitos klooriamiineja veteen. Tietoa siitä voi olla saatavilla vesilaitosten nettisivuilla tai ainakin puhelimitse.

Tätä sivua päivitetään osittain lukijoiden palautteen perusteella. Erityisesti linkit sellaisille vesilaitosten sivuille, joissa kerrotaan talousveden klooriamiinipitoisuuksista, ovat tervetulleita.

Palaute: betta@mbnet.fi

 

 

 

 

 


Teksti julkaistu 19.2.2004. Päivitys 20.4.2004, 19.10.2013 ja 10.11.2013

Copyright © betta@mbnet.fi. Tekstiä saa lainata vapaasti ei-kaupallisiin tarkoituksiin, kunhan lähde mainitaan. Muuhun lainaamiseen on kysyttävä lupa. Sivulle osoittavat linkit ovat tervetulleita.